Hän tiesi nyt kaikki, mitä voi tai sopii tietää jonkun maustekauppiaan elämän ehtoopuolesta. Trüchenin kauniit pukineet eivät yksinään korvanneet ikävystymistä, jota pyylevä naikkonen koki totuttautuessaan maalaiselämään ja puutarhapuuhiin harmahtavan aviomiehen kumppanina.
Atos siis oivalsi aseman, kuten sanottu, ja kysyi äkkiä toiseen aiheeseen mennen:
"Mitä herra d'Artagnan hommailee? Louvresta ei häntä saatu käsiin."
"Voi, herra kreivi, herra d'Artagnan on kadonnut."
"Kadonnut?" äännähti Atos kummastuen.
"Oh, monsieur, tiedämme, mitä se merkitsee."
"Minä en tiedä."
"Kadotessaan on herra d'Artagnan aina hoitamassa jotakin uskottua tehtävää, luottamustointa."
"Olisiko hän puhunut teille siitä?"
"Sellaisista asioista hän ei koskaan haasta minulle."