"Sen arvasin. Oi, hyvä Jumala!"
Ja osoittaen kuolettavaa levottomuutta d'Artagnan sieppasi lautasen lukeakseen siitä kirjoituksen. Kun hän oli lukenut, kalpenivat hänen kasvonsa kauttaaltaan.
"Oi, hyvä Jumala!" toisti hän. "Vaiti! Tuolla tulee kuvernööri."
"Ja mitä hän meille tekee? Onko meissä syytä…?" virkahti Bragelonne.
"Se on siis totta?" sanoi Atos puoliääneen. "Se on siis totta?"
"Vaiti, sanon teille, vaiti! Jos luultaisiin teidän osaavan lukea, jos epäiltäisiin teidän ymmärtäneen, niin, rakkaat ystävät, kiintymyksestä teihin, surmauttaisin itseni puolestanne… mutta…"
"Mutta…?" tiukkasivat Atos ja Raoul.
"Mutta minä en voisi pelastaa teitä elinkautisesta vankeudesta, vaikka ehkäkin kuolemasta. Hiljaa siis, vaiti vielä!"
Kuvernööri saapui vallihaudan yli lautaporrasta pitkin.
"No", sanoi hän d'Artagnanille, "mitä vitkastelette?"