Ja d'Artagnan huokasi.
"Herra d'Artagnan", ilmoitti Planchet, "ihan minun tulee teitä surku."
"Sinä olet kovin hyväsydäminen, Planchet."
"Minä uumoilen pahaa, Jumala paratkoon."
"Mitä niin?"
"Että te laihdutte, herra d'Artagnan."
"Ohoh!" sanoi d'Artagnan jymäyttäen rintakehäänsä, joka kumahti kuin tyhjä haarniska; "mahdotonta, Planchet."
"Ja katsokaas", jatkoi Planchet sydämellisen myötätuntoisesti, "jos te alatte riutua minun luonani…"
"No, entä sitten?"
"Silloin tekisin onnettoman tekosen."