"Heidän nimensä!" huudahti de Saint-Aignan, kavahtaen tästä varomattomuudesta.
"Niin, olettehan nimennyt paimenenne; esitelkää meille jotenkuten paimentytötkin."
"Voi, madame, minä en ole keksijä, en mikään trubaduuri eli löytäjä, joksi runoniekkaa ennen vanhaan sanottiin. Minä kertoilen sinipiian sanelun mukaan."
"Miten siis metsänneitonen nimitti noita paimenettaria? Tosiaankin kapinallinen muisti!"
"Madame, nuo paimentytöt… Pyydän saada huomauttaa, että naisten nimien paljastaminen on rikkomus!"
"Josta nainen lausuu teidät puhdistetuksi, kreivi, kunhan vain ilmoitatte meille senkin salaisuuden."
"He olivat nimeltään Philis, Amaryllis ja Galatea."
"Kas vain! Odotuksesta ei ollut vahinkoa", virkkoi Madame, "sillä siinäpä on kolme sievää nimeä. Nyt heidän kuvansa?"
De Saint-Aignan teki taas liikkeen.
"Edistykäämme toki järjestyksessä, pyydän, hyvä kreivi", jatkoi Madame. "Eikö teidänkin mielestänne, sire, meidän ole ensin saatava paimentyttöjen kuvat?"