Pilvenhattara liukui sinitaivaalla ja verhosi tällä hetkellä auringon.
Gourville, joka yhä tähysteli suojaten kädellään silmiänsä, kykeni eroittamaan etsimänsä ja hyppäsi yhtäkkiä yläkannelta komeroon, missä Fouquet häntä odotti.
"Colbert!" hän virkahti liikutuksesta värisevällä äänellä.
"Colbert!" toisti Fouquet. "Oh, sepä on omituista; mutta ei, se on mahdotonta!"
"Minä tunnen hänet, sanon teille, ja hänkin puolestaan tunsi minut niin hyvin, että hän juuri poistui peräsuojaan. Ehkä kuningas lähettää hänet meitä palauttamaan."
"Siinä tapauksessa hän laskisi luoksemme eikä pysyttelisi paikoillaan. Mitä hän siellä tekee?"
"Pitäneekö meitä silmällä, monseigneur?"
"Minä kammoan epävarmuutta", huudahti Fouquet. "Laskekaamme suoraan häntä kohti."
"Oi, monseigneur, älkää sitä tehkö! Alus on täynnä aseellista väkeä."
"Hän siis vangitsisi minut, Gourville? Miksi hän ei sitten tule?"