"Heti paikalla, herra d'Artagnan, ihan heti."
"Ka, hitto!" sanoi kapteeni; "nyt kuninkaan tultua ei täällä saakaan liikuskella vapaasti; ohjesääntö hallitsee kaikkia, teitä ja minuakin."
Fouquet huokasi vielä kerran, astui vaunuihinsa — ollen niin peräti heikkona — ja läksi päärakennuksen portaiden eteen, seuralaisenaan muskettisoturien kapteeni, jonka huomaavaisuus ei tällä kertaa ollut vähemmän peloittava kuin se vastikään oli ollut lohdullinen ja reipastuttava.
245.
Miten kuningas Ludvig XIV esiintyi vaivaisessa osasessaan.
Fouquetin astuessa vaunuista Nantesin palatsilinnan pääovella häntä lähestyi joku kansanmies syvään kumartaen ja antoi hänelle kirjeen.
D'Artagnan tahtoi estää häntä puhuttelemasta rahaministeriä ja viittasi hänet poistumaan, mutta tiedonanto oli jo jätetty asianomaiselle. Fouquet avasi kirjeen; d'Artagnan huomasi valtiomiehen kasvojen samassa ilmaisevan epämääräistä pelästystä.
Fouquet pisti paperin salkkuun, joka hänellä oli kainalossaan, ja nousi portaita kuninkaan huoneisiin. Tornin jokaiseen asuinkertaan laitetuista pienistä ikkunoista näki Fouquetin kintereillä asteleva d'Artagnan kirjeentuojan vilkuvan ympärilleen torilla ja antavan merkkejä muutamille henkilöille, jotka hävisivät viereisille kaduille, sitten kun itse olivat toistaneet samat viittaukset.
Fouquet jätettiin hetkiseksi odottamaan jo ennemmin puheena olleelle, pieneen käytävään päättyvälle parvekkeelle. Käytävän päähän oli kuninkaan työhuone järjestetty. D'Artagnan siirtyi yli-intendentin edelle, jota hän tähän asti oli kunnioittavasti seurannut, ja meni kuninkaan kabinettiin ilmoittamaan.
"No?" kysyi Ludvig XIV hänet huomatessaan, heittäen paperien peittämälle pöydälle ison, vihreän kankaan.