"Minua on paneteltu", jatkoi Fouquet innokkaasti, "ja minun täytyy yllyttää kuninkaan oikeamielisyyttä tutkisteluun."
"Tuon sanominen on hyvin tarpeetonta, herra Fouquet; minä tiedän mitä tiedän."
"Teidän majesteettinne ei voi tietää asioita, ellei niitä teille sanota, ja minä en ole mitään puhunut, kun muut sitävastoin ovat puhuneet monen monituiset kerrat…"
"Mitä tuolla tarkoitatte?" kysyi kuningas kärsimättömänä lopettamaan tämän kiusallisen keskustelun.
"Käyn suoraan asiaan, sire, ja väitän erään henkilön kohtuuttomasti vahingoittavan minua teidän majesteettinne silmissä."
"Kukaan ei vahingoita teitä, herra Fouquet."
"Se vastaus, sire, todistaa minulle, että olin oikeassa."
"Herra Fouquet, minä en pidä syyttelystä."
"Mutta kun itse on syytettynä!"
"Olemme jo liiaksi puhuneet tästä asiasta."