— Jos ilmaisen pelkoa, — hän ajatteli, — olen mennyttä.
Kuningas puolestaan joutui levottomaksi ainoastaan Fouquetin epäileväisyydestä. — Onko hän saanut vihiä jostakin? — hän tuumi itsekseen.
— Jos hänen ensi sanansa on ankara, — ajatteli Fouquet vielä, — jos hän ärtyy tai on ärtyvinään saadakseen verukkeen, niin miten tästä selviydyn? Tehkäämme vieru loivemmaksi. Gourville oli oikeassa.
"Sire", sanoi hän äkkiä, "koska teidän majesteettinne armollisesti suvaitsee siinä määrin valvoa terveyttäni, että vapautatte minut kaikesta työstä, niin ehkä saankin olla poissa huomisesta valtioneuvoston istunnosta? Pysyisin koko päivän vuoteessani ja pyytäisin kuningasta luovuttamaan minulle lääkärinne yrittämään jotakin keinoa näitä tukalia kuumepuuskia vastaan."
"Tapahtukoon niinkuin haluatte, herra Fouquet. Te saatte lomaa huomiseksi, saatte lääkärin, tulette terveeksi."
"Kiitos", virkkoi Fouquet kumartaen. Tehden päätöksensä hän virkkoi sitten: "Enkö saa onnea viedä kuningasta kotiini Belle-Islelle?"
Hän katsoi Ludvigia kasvoihin, tarkastaakseen sellaisen ehdotuksen vaikutusta. Kuningas punastui vielä.
"Sanoitte: kotiini Belle-Islelle?" hän huomautti koettaen hymyillä.
"Niin kyllä, sire."
"Mutta ettekö muista", jatkoi kuningas samaan leikkisään sävyyn, "että lahjoititte Belle-Islen minulle?"