"Ei, herra Fouquet."
"Minulle, raha-asiain yli-intendentille?"
"Levätkää, pyydän; siinä kaikki, mitä minulla on teille sanottavaa."
Fouquet puri huultansa ja painoi päänsä alas. Hän hautoi nähtävästi jotakin rauhatonta ajatusta. Tämä levottomuus tarttui kuninkaaseenkin.
"Oletteko pahoillanne, että teidän täytyy levätä, herra Fouquet?" virkkoi hän.
"Kyllä, sire; minä en ole tottunut lepoon."
"Mutta te olette sairas; teidän on pidettävä huolta itsestänne."
"Teidän majesteettinne mainitsi minulle huomenna pidettävästä puheesta?"
Kuningas ei vastannut; tämä äkillinen kysymys oli saanut hänet ymmälle.
Fouquet tunsi tämän epäröimisen painon. Hän luuli lukevansa nuoren ruhtinaan silmistä vaaran, jota hänen vastustelunsa jouduttaisi.