"Mutta, rakas ystävä, mistä johtuu tuo murheellinen muotosi?"
"Voinpa tuon sinulle sanoa: minä teen testamenttiani."
Näin lausuessaan kunnon Portos katsahti surumielisesti Aramikseen.
"Testamenttiasi?" huudahti piispa. "Mitä kuulenkaan! Luuletko siis olevasi hukassa?"
"Tunnen itseni väsyneeksi. Se tapahtuu minulle ensi kertaa, ja meillä on sukuvika."
"Millainen, ystäväni?"
"Isoisäni oli kaksin verroin niin voimakas mies kuin minä."
"Ohhoh!" huudahti Aramis. "Isoisäsi oli siis Simson?"
"Ei. Hänen nimensä oli Antoine. No niin, hän oli minun ikäiseni, kun hän eräänä päivänä metsästämään lähtiessään tunsi säärensä heikoiksi, vaikka sellainen tauti ei ollut häntä koskaan ennen vaivannut."
"Mitä se uupumus merkitsi?"