"Menkää ystävyydestä minua kohtaan."
Hän työnsi virkamiestä säveästi työhuonetta kohti.
"Minä menen", myöntyi de Lyonne.
D'Artagnan odotti harppaillen käytävässä.
Ministeri palasi.
"No, mitä kuningas sanoi?" kysyi d'Artagnan.
"Kuningas sanoi, että oli hyvä niin", vastasi de Lyonne.
"Että oli hyvä niin!" purkausi kapteenilta. "Hän siis suostuu? Hei, näinhän olen vapaa! Nyt olen porvari, herra de Lyonne. Näkemiin! Hyvästi palatsi, käytävä, odotushuone! Vihdoinkin hengähtämään pääsevä porvari tervehtää teitä."
Enempää odottamatta kapteeni pyörähti parvekkeelta portaisiin, mistä oli löytänyt Gourvillen kirjeen palaset. Viisi minuuttia myöhemmin hän astui vierashuoneisiin, joista hän kaikkien linnassa majailevien korkeampien upseerien tavoin oli valinnut itselleen niin sanotun kaupunkiasumuksensa.
Mutta siellä hän ei riisunut miekkaansa ja viittaansa, vaan otti pistooleja, sulloi rahansa isoon matkamassiin ja lähetti noutamaan hevosensa linnan tallista, aikoen ehtiä yön kuluessa Vannesiin.