Kaikki kävi hänen toivomuksensa mukaan. Kello kahdeksalta illalla hän kohotti jalkansa jalustimeen; samassa herra de Gesvres saapui vierashuoneiston edustalle kahdentoista henkivartiosoturin saattamana.
D'Artagnan näki kaiken silmänurkastaan; hän ei voinut olla huomaamatta näitä kolmeatoista ratsastajaa ja kolmeatoista hevosta. Mutta hän ei ollut mitään näkevinänsä, vaan istahti satulaan. Herttua saapui hänen luokseen.
"Herra d'Artagnan!" hän sanoi kovalla äänellä.
"Kah, herra de Gesvres, hyvää iltaa!"
"Taidatte nousta ratsaille?"
"Enemmänkin, — olen jo noussut, kuten näette."
"Olipa hyvä, että tapasin teidät."
"Etsittekö te minua?"
"Hyväinen aika, kyllä."
"Kuninkaan puolesta, löisinpä vetoa?"