"Hei, jopa löysitte oikean… te hänet keksitte, sisareni!" sanoi Ludvig XIV.
"Otan hänet mukaani. Hänen ei sitä luullakseni tarvitse katua."
"Eipä suinkaan; ensiksikin nimitän hänet täysin valtuutetuksi viettelijättäreksi ja sitten lisään arvonimeen eläkkeen."
"Hyvä."
"Näen teidät jo matkalla, rakas pikku sisareni, ja lohdutettuna kaikista huolistanne."
"Matkustan kahdella ehdolla. Ensimmäinen on, että saan tietää, mistä kauppaa on hierottava."
"Asia on näin. Kuten tiedätte, hollantilaiset härnäävät minua joka päivä sanomalehdissään ja tasavaltalaisella mielialallaan. Minä en rakasta tasavaltoja."
"Sen käsittää, sire."
"Minulle on tuskallista nähdä, että nuo merien kuninkaat, kuten he itseään nimittävät, vallitsevat Ranskan kauppaa Intiassa ja että heidän aluksensa pian anastavat kaikki Euroopan satamat. Sellainen mahti on minua liian lähellä, sisareni."
"Mutta ovathan he liittolaisianne?"