"Juuri siksi he tekevät väärin lyöttäessään tuntemanne muistorahan, joka esittää Hollantia Josuan tavoin aurinkoa pidättämässä ja on varustettu kehäkirjoituksella: 'Aurinko pysähtyy minun edessäni.' Sitä en voine nimittää veljelliseksi?"
"Luulin, että jo olisitte tuon rettelön unohtanut?"
"Minä en koskaan unohda mitään, sisareni. Ja jos oikeat ystäväni, niinkuin veljenne Kaarle, tahtovat minua auttaa…"
Prinsessa jäi miettiväiseksi.
"Kuulkaa: on merien herruus jaettavana", virkkoi Ludvig XIV. "Enkö minä tässä jaossa, johon Englannin täytyisi alistua, edustaisi toista puolta yhtä hyvin kuin hollantilaiset?"
"Meillä on neiti de Kéroualle tätä asiaa ajamaan", vastasi Madame.
"Toinen matkustamisenne ehto, sisareni? Olkaa hyvä."
"Puolisoni, Monsieurin suostumus."
"Sen saatte."
"Sitten olen matkalla, veljeni."