Nämä sanat kuullessaan Ludvig XIV kääntyi katsahtamaan salin nurkkaan, missä Colbert ja Aramis olivat d'Artagnanin kanssa, ja antoi ministerilleen myöntävän merkin.
Silloin Colbert katkaisi keskustelun kohtaansa ja sanoi Aramikselle:
"Herra lähettiläs, suvaitsetteko, että haastelemme asioista?"
D'Artagnan hienotuntoisesti poistui heti, mennen uunin luo, josta hän saattoi kuulla, mitä kuningas sanoisi hyvin levottomana häntä vastaan tulevalle Monsieurille.
Kuninkaan kasvot olivat kiihtyneet. Hänen otsansa kuvasti tahdonlujuutta, jonka peloittava ilmaus ei enää kohdannut vastusta Ranskassa eikä piakkoin enää koko Euroopassa.
"Monsieur", virkkoi kuningas veljelleen, "minä en ole tyytyväinen Lotringin junkkariin. Te, joka osoitatte hänelle kunniaa suojelullanne, neuvokaa häntä lähtemään muutamiksi kuukausiksi matkoille."
Nämä sanat vaikuttivat Monsieuriin kuin lumivyöry olisi humahtanut hänen päälleen, sillä hän jumaloitsi tuota suosikkia ja tuhlasi hänelle kaikkia mahdollisia hellyyden osoituksia.
Hän huudahti:
"Missä suhteessa junkkari on saattanut olla teidän majesteetillenne epämieluinen?"
Ja hän loi raivostuneen katseen Madameen.