"Oiva aatos", vastasi d'Artagnan, "valattaa hollantilaisilla tykinkuulia, jotka palaavat Hollantiin."
"Eikö olekin? Ja palaavat tappiolla!"
Ja Colbert räjähti nauramaan leveätä, kuivaa nauruaan. Häntä viehätti tämä leikinlaskunsa.
"Sitäpaitsi", hän lisäsi, "samat hollantilaiset rakentavat tällä hetkellä kuninkaalle kuutta sotalaivaa oman laivastonsa parhaimpien malliin. Destouches… Ah, te ette tuntene Destouchesia?"
"En, monsieur."
"Sillä miehellä on hyvin tarkka silmä sanoakseen, kun hän näkee aluksen vesillä, mitkä sen puutteellisuudet ja edut ovat. Suuriarvoinen ominaisuus, tiedättekös! Luonto on tosiaan eriskummainen. No niin, minusta näytti, että tuo Destouches varmaan olisi hyödyllinen mies satamassa, ja hän valvoo noiden kuuden 78-lästisen laivan rakentamista. Siitä kaikesta johtuu, paras herra d'Artagnan, että jos kuningas tahtoisi riitaantua Alankomaiden kanssa, hänellä olisi sievoinen laivasto. Ja tehän tiedätte, paremmin kuin kukaan muu, onko maa-armeija hyvä."
D'Artagnan ja Aramis katsahtivat toisiinsa, ihmetellen sitä salaperäistä työtä, jonka tuo mies oli tehnyt muutamien vuosien kuluessa.
Colbert käsitti heidät, ja häntä liikutti tämä imarteluista parhain.
"Kun emme siitä täällä Ranskassa tiedä", virkkoi d'Artagnan, "niin Ranskan ulkopuolella aavistetaan sitä vielä vähemmän."
"Siksipä sanoin herra lähettiläälle", lausui Colbert, "että Espanjan luvatessa meille puolueettomuutensa ja Englannin meitä auttaessa…"