Mitä Portugaliin tulee, jonka kannasta teillä ja minulla oli puhetta, niin voin vakuuttaa teille, että se parhaansa mukaan auttaa hänen kaikkeinkristillisintä majesteettiaan tällaisessa sodassa.
Pyydän teitä, herra Colbert, suosiollisesti säilyttämään minut ystävällisessä muistissa ja uskomaan syvään kiintymykseeni sekä esittämään hartaan kunnioitukseni hänen kaikkeinkristillisimmälle majesteetilleen.
Alamedan herttua.'
Aramis oli siis täyttänyt enemmänkin kuin oli luvannut; nyt jäi nähtäväksi, miten kuningas, Colbert ja d'Artagnan noudattivat keskinäisiä puheitaan.
Keväällä maa-armeija sai lähteä sotaretkelle, kuten Colbert oli ennustanut.
Se marssi muhkeassa järjestyksessä Ludvigin hovin edellä, kun nimittäin kuningas ratsunsa selässä ja naisten ja hovilaisten täyttämien vaunujen ympäröimänä vei tähän veriseen juhlaan valtakuntansa valioyleisön. Armeijan upseereilla ei tosin ollut muuta musiikkia kuin hollantilaisten linnoitusten kanuunanjyskettä; mutta se riitti suurelle joukolle, joka löysi tästä sodasta kunnianosoituksia, ylennystä, onnensa tai kuolemansa.
D'Artagnan läksi liikkeelle kahdentoistatuhannen miehen etunenässä, — ratsu- ja jalkaväkeä; hänellä oli määränään vallata ne kohdat, jotka esiintyivät Friislanniksi nimitetyn strateegisen verkon solmuina.
Milloinkaan ei armeijaa ollut sotaretkellä johdettu ripeämmin. Upseerit tiesivät, että heidän käskijänsä oli yhtä ymmärtäväinen ja ovela kuin urhoollinenkin, joten hän ei tarpeettomasti uhraisi ainoatakaan miestä tai tuumankaan alaa maata.
Hänellä oli vanhat sotatapansa: elää alueen kustannuksella, pitää joukot laulelevalla päällä ja viholliset kyynelten vallassa.
Kuninkaan muskettisoturien kapteeni osoitteli ihan keimaillen, kuinka perehtynyt hän oli ammattiinsa. Ei ollut koskaan nähty paremmin valittuja tilaisuuksia, taitavammin tuettuja yllätyksiä, nokkelampaa edun saantia virheistä, joita piiritetyt eivät osanneet välttää. D'Artagnanin armeijalle joutui tusina varustettuja paikkoja yhdessä kuukaudessa.