Hän mursi tarjotun kirjeen sinetin ja silmäsi sisältöä:
'Hra d'Artagnan, kuningas on antanut toimekseni ilmoittaa teille, että hän on nimittänyt teidät Ranskan marskiksi, palkkiona hyvistä palveluksistanne ja hänen armeijalleen tuottamastanne kunniasta.
Kuningas on ihastuksissaan teidän valloituksistanne ja toivoo teidän myös suoriutuvan nyt aloittamastanne piirityksestä oman onnenne ja hänen menestyksensä mukaisesti.'
D'Artagnan seisoi suorana, kasvot tulistuneina, säihkyvin silmin. Hän katsahti joukkojensa edistymiseen noilla punaisten ja mustien savukiehkurain verhoamilla muureilla.
"Olen jo suoriutunut", hän vastasi lähetille. "Kaupunki antautuu neljännestunnissa."
Hän luki edelleen:
'Lipas saapuu teille minun lahjanani, herra d'Artagnan. Ette pahoitelle nähdessänne, että teidän soturien vetäessä miekkanne kuninkaan puolesta olen minä innostanut rauhalliset taidot somistamaan ansionne mukaista palkintoa.
Suljen itseni teidän ystävyyteenne, herra marski, ja pyydän teitä uskomaan, että teillä on täydellisesti omani.
Colbert.'
Huumaannuksissaan ilosta d'Artagnan viittasi viestintuojalle, jonka saattue lähestyi tuoden lipasta. Mutta juuri kun marskin piti ryhtyä sitä katsastamaan, kajahti valleilta ankara jyske ja käänsi hänen huomionsa kaupungin taholle.