"Ei, oli minulla muhkea yönuttu ylläni. Lakeija teki työtä käskettyä, ja minä pukeuduin vaatteisiini, jotka olivat käyneet liian avariksi; mutta se vasta oli ihme, että jalkani olivat liian isot."
"Olipa sekin!"
"Ja saappaani liian ahtaat."
"Jalkasi olivat vielä turvoksissa."
"Oikein arvasit."
" Parbleu! Ja siitäkö sattumasta aioit minulle kertoa?"
"Niinhän tietenkin! Minä en tullut ajatelleeksi samaa kuin sinä. Minä tuumasin itsekseni: Kun nämä saappaat ovat ainakin kymmenesti olleet minulla jalassa, niin täytyyhän niiden mennä jalkaan yhdestoistakin kerta."
"Salli minun huomauttaa, hyvä Portos, että silloin et tuumannut järkevästi."
"Sanalla sanoen, minä istuin väliseinän lähellä ja koetin kiskoa saapasta oikeaan jalkaani; reudoin käsin, auttelin kinnerjänteillä ja tein hurjia ponnistuksia, kunnes molemmat vetimet äkkiä katkesivat ja jalka ponnahti eteenpäin kuin heittokoneen ammus."
"Heittokoneen! Sinulla on se linnoitustaitosi aina mielessä, hyvä Portos!"