"Jalka ponnahti kuin heittokoneesta ja tönäisi väliseinän puhki. Veikkoseni, ihan luulin Simsonin tavoin hävittäneeni temppelin. Voi tavatonta, kuinka paljon tauluja, posliineja, kukkamaljakoita, seinäverhoja ja uutimentankoja romahti alas!"
"Lempo soikoon!"
"Siitä puhumattakaan, että seinän toisellakin puolella oli posliinilaudakko."
"Jonka sinä survaisit kumoon?"
"Jonka minä sinkautin toisen huoneen perälle."
Portos puhkesi nauramaan.
"Se oli totisesti tavatonta, kuten sanoit!"
Ja d'Artagnan yhtyi ystävänsä nauruun, saaden hänet hohottamaan vielä raikuvammin.
"Minä murskasin", sanoi Portos yltyvän hilpeyden keskeyttelemällä äänellä, "hyvinkin kolmentuhannen frangin arvosta posliinia — ho, ho, ho!…"
"Suurenmoista!" änkkäsi d'Artagnan.