"Niin jäähdyttäähän hunaja."
Hän ojensi kätensä avonaista hunajanassakkaa kohti, pistäen siihen kauhan, jolla ostajia palveltiin, ja siemasi kelpo kulauksena puolen naulan verran tuoretta mettä.
"Nyt pyytäisin sinua tuomaan vettä, hyvä ystävä", sanoi hän sitten.
"Sangolla, monsieur?" kysyi puotipalvelija teeskentelemättömästi.
"Ei, kyllä karahvillinen riittää", vastasi Portos hyväntahtoisesti.
Hän asetti karahvin suulleen niinkuin torvenpuhaltaja soittimensa ja tyhjensi sisällön yhdellä henkäyksellä.
Planchetilla vavahtelivat kaikki ne tuntojänteet, jotka vastasivat omistuksen ja itserakkauden sielullisia säikeitä. Vanhanaikaisen vieraanvaraisuuden kelpo edustajana hän oli kuitenkin vain haastelevinaan hyvin huomaavaisesti d'Artagnanin kanssa ja hoki alituiseen:
"Voi, monsieur, tämä oli minulle suuri ilo!… oi, monsieur, osoititte minulle liiallista kunniaa!"
"Mihin aikaan illastamme, Planchet?" kysyi Portos; "minua jo hiukaisee."
Vanhempi kauppa-apulainen liitti kätensä ristiin. Toiset kaksi ryömivät myymäläpöydän suojaan, vaistomaisesti peläten, että Portos kenties mielisi tuoretta lihaa.