"Niin", myönsi Planchet, "mutta tuolta näkee…"
"Ahaa! Siinäpä on juhlallinen tanner!…" äännähti Portos. "Mutta… mitä hittoa… ristejä, kivipatsaita —"
"Pahus, sehän on hautuumaa!" huudahti d'Artagnan.
"Aivan oikein", sanoi Planchet, "ja minä vakuutan, että se on hyvin mielenkiintoinen paikka. Ei mene päivääkään jonkun joutumatta sinne saatetuksi. Fontainebleau ei ole niinkään pieni pesä. Milloin sinne ilmestyy nuoria, valkopukuisia neitosia lippuineen, milloin kaupungin valtuusmiehiä tai varakkaita porvareita veisaajien ja kirkonpalvelijain kera, ja toisinaan näkee töyhtöhattuisen upseerinkin."
"Minä en osaa viehättyä sellaiseen", tuumasi Portos.
"Ei se minustakaan ole erittäin hauskaa", yhtyi d'Artagnan.
"Mutta siitä saa hartaita ajatuksia", vastasi Planchet.
"No, sitä en kiellä."
"Täytyyhän meidän kaikkien kerran kuolla", jatkoi maustekauppias, "ja olen jostakin lukenut mietelmän: 'On terveellistä ajatella kuolemaa.'"
"Kaiketi, miksei", myönteli Portos.