"Mihin ajamme?"
"Tasangolle; tiedän siellä oivallisen paikan."
"Lähdemmekö yhdessä?"
"Mikä estäisi?"
Ja kävellen tallirakennuksia kohti he astuivat Madamen heikosti valaistujen ikkunain alitse. Pitsiverhojen takaa heijastui haamumainen varjo.
— Siellä on nainen, — hymyili de Wardes itsekseen, — joka ei aavistakaan, että me hänen tähtensä käymme kohti kuolemaa.
152.
Kaksintaistelu.
De Wardes ja de Guiche valitsivat kumpainenkin ratsunsa ja satuloitsivat ne itse. De Wardesilla ei ollut pistooleja, mutta hänen vastustajallaan oli kotona kaksi paria, jotka hän käväisi noutamassa ja panosti, antaen de Wardesin sitten valita. Tämä otti sen parin, jota hän oli entisen ystävänsä seurassa jo parikymmentä kertaa käyttänyt, — saman, jolla de Guiche oli nähnyt hänen pudottelevan varpusia lennosta.
"Te ette ihmettele", virkkoi hän, "että noudatan kaikkia varokeinoja. Aseenne ovat teille tuttuja, joten minä vain tasoitan mahdollisuuksia."