"Se oli turha huomautus", vastasi de Guiche; "teillä on siinä oikeus puolellanne."
"Nyt pyydän teitä hyväntahtoisesti auttamaan minua satulaan", sanoi de Wardes, "sillä minun on vielä vaikeanlainen nousta."
"Mieluummin sitten taistelkaammekin jalkaisin."
"Ei, kyllä minussa on miehen vastus, kunhan vain saan asettuneeksi ratsun selkään."
"Hyvä, hyvä, ei siitä sen enempää."
Ja de Guichen tukemana pääsi de Wardes satulaan.
"Mutta toisemme hengen tavoittamiseen innostuessamme olemmekin unohtaneet erään seikan", pitkitti nuori mies.
"Minkä niin?"
"Että nyt alkaa jo olla pimeä, joten meidän on tapeltava ihan käsikopelolta."
"Mitäpä siitä, — niinkin saa surmatuksi."