"Herra d'Artagnan", jatkoi kuningas, "te jäätte odotushuoneeseen palvelusvuorolle; olen teille kiitollinen siitä, että toimititte minulle tilaisuuden tutustua herra du Valloniin… Hyvät herrat, palaan huomenna Pariisiin Espanjan ja Hollannin lähettiläiden hyvästelyä varten. Näkemiin."
Sali tyhjentyi heti.
Kuningas tarttui de Saint-Aignanin käsivarteen ja pani hänetkin lukemaan la Vallièren sepitelmän.
"No, miltä se tuntuu sinusta?" kysyi hän.
"Tenhoavalta, sire!"
"Niin minustakin, ja jos nämä säkeet tulisivat tunnetuiksi…"
"Ne herättäisivät runoilijain kateutta. Mutta heidän näkyviinsähän ne eivät joudu."
"Ja sinä näit hänen lukevan minun sepitykseni?"
"Voi, sire, hän ihan ahmi silmillään rivejänne."
"Pelkään niiden kyllä olleen heikkoja."