"Ahaa!" äännähti d'Artagnan toistamiseen.
"Näin on laita noiden hevosten jälkien, samoin muidenkin taistelun merkkien. De Guiche kamppaili metsäsian kanssa siinä kaikki. Mutta se kamppailu näkyy kaikesta päättäen olleen pitkä ja kamala!"
"Ahaa!" äänteli d'Artagnan yhä.
"Ja ajatella, että hetkeksikään uskoin sellaista erehdystä. Mutta te puhuittekin niin varmana."
"Minulla tosiaan täytyi olla silmät sokaistuina, sire", myönsi d'Artagnan niin suopeasti, että kuningas tuli ihan hyvälle mielelle.
"Te siis myönnätte sen?"
" Pardieu, sire, kuinkas sitten!"
"Joten nyt näette asian…?"
"Aivan toisena kuin puoli tuntia sitten."
"Ja mistä katsotte tämän muuttuneen käsityksenne johtuvan?"