"No, asiahan on hyvin helposti selitettävissä, sire! Puoli tuntia sitten palasin Rochinin metsiköstä, jossa minulla ei ollut muuta valoa kuin tallilyhty-pahainen…"
"Jotavastoin tällä hetkellä…?"
"Tällä hetkellä minulla on kaikki kabinettinne kynttilät ja lisäksi kuninkaan kaksi silmää, jotka valaisevat kuin auringot."
Kuningas purskahti nauruun, ja de Saint-Aignan alkoi hohottaa.
"Kävi niinkuin herra Valotin kanssa", jatkoi d'Artagnan, ottaen sanan kuninkaan suusta: "hän ei ainoastaan kuvitellut, että herra de Guiche oli haavoittunut luodista, vaan vielä luuloitteli kaivaneensa sen hänen rinnastaan."
" Ma foi!", virkkoi Valot, "tunnustan…"
"Ettekö te niin uskonut?" pitkitti d'Artagnan.
"Minun on sanottava", vastasi Valot, "etten sitä ainoastaan uskonut, vaan että olen yhä valmis sen vannomaankin."
"Hei, hyvä tohtori, unta kaikki!"
"Untako?"