"Sanokaa, ettekö eilen aamulla pyytänyt minua rakastamaan teitä? Mitä lupasitte minulle vastavuoroon? Lupasitte, että suuttuessanne minuun ette koskaan sallisi puoliyön teitä yllättää ennen kuin olisitte tarjonnut sovintoa."
"Oi, suokaa minulle anteeksi, suokaa anteeksi, Louise! Minä olin mustasukkaisuudesta mielipuolena."
"Sire, mustasukkaisuus on häijy ajatus, joka katkaistuna versoo uudestaan kuin rikkaruoho. Taaskin te joskus tulisitte luulevaiseksi ja surmaisitte minut kokonaan. Armahtakaa minua ja antakaa minun kuolla."
"Vielä tuollainen sana, mademoiselle, niin näette minun heittävän henkeni jalkojenne juureen."
"Ei, ei, sire, minä tiedän paremmin, minkä arvoinen olen. Uskokaa sanani, niin ette syöksy turmioon kaikkien halveksiman poloisen tähden."
"Oi, nimittäkääpä minulle ne, joita te syytätte, nimittäkää ne!"
"Minulla ei ole tehtävänä valituksia ketään vastaan, sire; minä syytän vain itseäni. Jääkää hyvästi, sire! Te antaudutte vaaraan, puhutellessanne minua näin."
"Varokaa te, Louise; puhuessanne minulle näin te saatatte minut epätoivoon, — ajatelkaa paremmin!"
"Oi, sire, sire! Jättäkää minut Jumalan haltuun, rukoilen sitä teiltä!"
"Minä tempaan teidät Jumalaltakin!"