"Oi", virkkoi la Vallière, "nyt, sire, näen selvästi sydämeenne."
"Tekö, Louise?"
"Ah niin, minä!"
"Selittäkää."
"Käsittämätön, järjetön hurmaus voi teistä hetkellisesti tuntua riittävältä puolustukselta; mutta teillä on velvollisuuksia, jotka eivät salli teidän rakastaa tällaista tyttöraukkaa. Unohtakaa minut."
"Minäkö unohtaisin teidät?"
"Se on jo tehty."
"Mieluummin kuolisin!"
"Sire, te ette saata rakastaa sitä, jonka olette sallinut kuluttaa tämän yön niin julmasti."
"Mitä sanottekaan? Selittäkää toki, mitä tarkoitatte."