"Onko se mahdollista?"
"Ihan totta."
"Kas vain! Mutta eikö hänen pitäisi nyt palata Belle-Islelle?"
"Välttämättömästi, ja ajattelenkin lähettää hänet sinne niin pian kuin suinkin käy laatuun. Portoksella on paljon esiintymiskykyä; hän on mies, jonka heikkouden tunnemme vain d'Artagnan, Atos ja minä. Portos ei milloinkaan menetä malttiaan; hän käyttäytyy aina peräti arvokkaasti, ja upseerien silmissä hän tuntuu aivan ristiretkien aikuiselta ritarilta. Hän juo pöydän alle koko esikunnan, itse tuntematta humaustakaan päässänsä; hän kykenee herättämään heissä kaikissa ihailua ja mieltymystä. Ja jos meillä myöhemmin sattuu joku määräys pantavaksi täytäntöön, niin Portos toteuttaa sen kirjaimellisesti, — hän ei anna minkään esteen silloin häiritä suoraa suuntaansa."
"Lähettäkää hänet siis takaisin."
"Sitä olen jo aikonut, — mutta vasta jonkun päivän päästä sen teen, sillä minun täytyy sanoa teille eräs seikka: minä epäilen d'Artagnania. Hän ei ole Fontainebleaussa, kuten kenties olette huomannut, ja d'Artagnan ei ole milloinkaan huvikseen syrjässä tai jouten. Nyt saatuani omat asiani kuntoon yritänkin ottaa selville, mitä d'Artagnanilla on hommanaan."
"Olette saanut asianne kuntoon, sanotte?"
"Niin."
"Siinä tapauksessa olette onnellinen mies; minä soisin voivani sanoa samaa omasta asemastani."
"Ettehän toki ole enää levoton?"