"Kyllä, mutta vähitellen hänen täytyy ikävystyäkin."
"Ei, siitä saamme olla huoletta."
"Hän voi ryhtyä tiedustelemaan?"
"Hän ei tapaa ketään."
"Mutta lopultakin hän kai odottaa tai toivoo jotakin?"
"Minä olen antanut hänelle toiveen, jonka me jonakuna päivänä toteutamme, ja hän elää sen elvyttelemänä."
"Mikä hänen toivomuksensa on?"
"Tulla esitellyksi kuninkaalle."
"Ohoh! Millä perusteella?"
"Belle-Islen insinöörinä, pardieu!"