"Toisinaan… Oh, toivoakseni hänellä on ollut joku este."
"Tuolla tulee herttua. Hiljaa!"
Buckingham ilmestyi tosiaankin lehtokujan päästä yksinään ja hymyillen. Hän käveli verkkaan ja haastelijain luo päästyään ojensi näille kätensä.
"Oletteko päässeet yksimielisyyteen?" tiedusti hän.
"Mistä?" kysyi Mary Graffton.
"Siitä, mikä voisi tehdä teidät onnelliseksi, rakas Mary, ja Raoulin vähemmän onnettomaksi."
"En käsitä tarkoitustanne, mylord", kummasteli Raoul.
"Tämä on ajatukseni, miss Mary. Tahdotteko, että lausun sen monsieurin kuullen?" kysyi herttua hymyillen.
"Jos mielitte sanoa", vastasi nuori tyttö ylpeästi, "että olisin taipuvainen rakastamaan herra de Bragelonnea, on se tarpeetonta, koska olen sen jo itse hänelle lausunut."
Buckingham mietti, mutta jäi vastoin tytön odotusta hämmentymättä, virkkaen: