"Tietysti, — ettekö sitä käsitä? Minä sallin hänen rakastaa miss Mary Grafftonia, ja sittenkin hän on ikävissään!"
"Kah, minusta näyttää, että ellei miss Lucy Stewart teitä rakastaisi, te etsisitte lohtua rakastamalla miss Mary Grafftonia."
"En sitä luule. Ensiksikin tiedätte hyvin, että Mary Graffton ei rakasta minua, ja hukatun rakkaudenhan voi unohtaa vain uutta lempeä löytämällä. Mutta ei ollutkaan kysymys minusta, vaan tuosta nuoresta miehestä. Eikö luulisi, että se, jonka hän on jättänyt Ranskaan, on joku Helena — Helena ennen Parista tietenkin?"
"Onko hän siis jättänyt jonkun?"
"Tarkoitan, että hänet on jätetty."
"Poika rukka! Mutta minkätähden hän lähtikään pois?"
"Luuletteko, että hän on lähtenyt omasta halustaan?"
"Pakostako siis?"
"Hän oli saanut määräyksen, rakas Stewartini, määräyksen vetäytyä syrjään."
"Millaisen määräyksen?"