"Suuri kiitos, kaunokaiseni, mutta varsin vakavana olen ollut muodoltani kestäessäni neljätoista vuotta maanpakoa, köyhyyttä, kurjuutta. Minusta näyttää velkani jo maksetulta, ja totisuus rumentaakin."
"Eipä niinkään, — katsokaa nuorta ranskalaista."
"Oh, Bragelonnen varakreiviä! Vai tekin? Lempo soikoon, kaikki naiset tässä hullaantuvat häneen, toinen toisensa perään! Hänellä sentään on syytäkin alakuloisuuteen."
"Ja minkätähden?"
"Kas kas, pitäisikö minun ilmaista teille valtiosalaisuudet?"
"Täytyy, jos sitä kerran tahdon, koskapa vakuutitte olevanne valmis tekemään mitä minä vain haluan."
"No niin, häntä ikävystyttää tässä maassa. Kas niin! Oletteko tyytyväinen?"
"Ikävystyttääkö häntä?"
"Kyllä, ja se todistaa, että hän on tomppeli."
"Miksikä tomppeli?"