Colbert yskäisi. Hän otti kirjeen, avasi ja luki sen sekä pisti taskuunsa, sillaikaa kun Vanel rauhallisena selaili paperitukkuaan.
"Tehän olette työteliäs mies, Vanel?" virkahti suojelija yhtäkkiä.
"Kyllä, monseigneur."
"Kahdentoista tunnin aherrus ei peloita teitä?"
"Uurastan viisitoistakin tuntia päivässä."
"Mahdotonta! Parlamentin neuvokselle ei voi riittää kolmea tuntia pitemmälti työtä sen asioissa."
"Minä laadin taulukkoja eräälle ystävälleni, joka palvelee tilivirastossa, ja joutohetkinäni opiskelen hepreaa."
"Tehän olette saavuttanut arvossapidetyn aseman parlamentissa?"
"Luulen kyllä, monseigneur."
"Teidän tuskin kannattaisi sentään homehtuakaan neuvoksen istuimelle."