"Mitä tehdä paremmin edistyäkseen?"
"Ostaa virka."
"Millainen?"
"Oikein huomattava toimi. Pienet kunnianhimot ovat kiusallisimmat tyydyttää."
"Pienet kukkarot, monseigneur, ovat vaikeimmat täyttää."
"Ettekö näe edessänne mitään suoranaista tavoitettavaa?" kysyi Colbert.
"En minkäänmoista."
"Minun mieleeni on johtunut muuan asema, mutta sen ostamiseen ilman rasitusta tarvittaisiin kuninkaallista omaisuutta: yliprokuraattorin virka ei ole tavallisen varallisuuden ulottuvissa."
Nämä sanat kuullessaan Vanel tähtäsi Colbertiin katseen, jonka himmeydessä kuvastui pelkkää nöyryyttä, mutta intendentti joutui kuitenkin aprikoitsemaan, eikö se silmäys kyennyt tunkeutumaan syvällekin.
"Mitä puhuttekaan parlamentin yliprokuraattorin virasta, Monseigneur?" oudoksui Vanel. "En tiedä muuta sellaista asemaa kuin herra Fouquetin."