"Madamella on hermovaivansa."
"Tauti siinäkin! Herra Valotin ei pitäisi sellaiseen puuttuakaan, kun toinen lääkäri parantaisi Madamen…"
Rouva de Motteville kohotti taas päänsä kummastuneena.
"Toinen lääkäri kuin herra Valot?" hän sanoi; "kuka siis?"
"Työ, Motteville, työ… Voi, jos kukaan on sairas, niin toinen miniäparkani!"
"Teidän majesteettinne myöskin."
"En paljonkaan tänä iltana."
"Ei ole sanomista, madame!"
Ja ikäänkuin rouva de Mottevillen varoituksen vahvistukseksi viilsi samassa tuima tuska leskikuningattaren sydäntä, saaden hänet vaalentuneena heittäytymään taaksepäin lepotuolissa. Sairasta näytti uhkaavan äkillinen taintumus.
"Lääkkeeni!" sopersi hän.