"Jo, jo!" vastasi Molina askeleitansa jouduttamatta, mennessään noutamaan kullatusta kaapista ison vuorikristallipullon, jonka hän toi avattuna emännälleen. Tämä hengitti sitä kiivaasti huohottaen useaan toviin ja mutisi:
"Näillä kohtauksilla Luoja ottaa henkeni. Tapahtukoon hänen pyhä tahtonsa!"
"Ei pahoinvoinnista kuole", virkkoi Molina asettaen pullon takaisin kaappiin.
"Joko meni ohitse, teidän majesteettinne?" kysyi rouva de Motteville.
"Voin kyllä paremmin."
Ja Itävallan Anna laski sormensa huulilleen, kehoittaakseen espanjalaista uskottuansa olemaan enää viittaamatta entisyyteen.
Mutta rouva de Motteville virkahti vuorostaan kotvasen kuluttua:
"Omituista!"
"Mikä on omituista?" kysyi leskikuningatar.
"Muistaako teidän majesteettinne sitä päivää, jona ensi kerran tunsitte tätä kipua?"