"Sitä ei tarvita", lausui äkkiä oviverhojen takaa sekä luja että lempeä ääni, joka säpsähdytti molempia hovinaisia ja sai leskikuningattaren rajusti hätkähtämään. Samassa ilmestyi naamioitu nainen uutimien aukkoon ja sanoi ennen kuin leskikuningatar ennätti virkkaa mitään: "Minä tulen Brüggen beguiniluostarista ja tuon todellakin lääkkeen, joka voi parantaa teidän majesteettinne."
Kaikki olivat vaiti. Beguininunna ei liikahtanut askeltakaan edemmäksi.
"Puhukaa", käski sitten leskikuningatar.
"Sitten kun olemme yksinämme", vastasi tuntematon.
Itävallan Anna loi kumppaneihinsa silmäyksen, ja nämä vetäytyivät pois. Beguininunna lähestyi silloin kuningatarta, kunnioittavasti tervehtien häntä. Sairas katseli epäluuloisesti tätä naista, joka niinikään tähysti häntä säihkyvin silmin naamionsa rei'istä.
"Ranskan kuningatar onkin siis kovin sairas", aloitti Itävallan Anna, "koska Brüggen beguiniluostarissa asti tiedetään hänen kaipaavan parannusta?"
"Teidän majesteettinne ei ole toivottomasti sairas, Jumalan kiitos!"
"Mutta miten saatoitte tietää, että minulla on kipuja?"
"Teidän majesteetillanne on Flandriassa ystäviä."
"Ja ne ystävätkö ovat lähettäneet teidät tänne?"