"Monsieur, monsieur… Anteeksi, anteeksi, herra d'Artagnan!"
"Kaikesta sydämestäni, mademoiselle", vastasi d'Artagnan. "Tiedän hyvin, että ne, jotka minua tällä iälläni etsivät, ovat kipeästi apuni tarpeessa."
"Minä hain herra de Bragelonnea", selitti Montalais.
"Kuinka hyvin sattuikaan! Minäkin tavoitin teitä."
"Raoul, etkö tahdo mennä neidin kanssa?"
"Hyvin kernaasti."
"Mene siis!"
Ja hän työnsi Raoulin lempeästi huoneesta. Sitten hän tarttui Montalaisin käteen.
"Olkaa hyvä tyttö", kuiskasi hän; "säästäkää poikapoloista ja säästäkää tyttörukkaa."
"Ah!" vastasi Montalais yhtä hiljaa. "Minä en häntä joudu puhuttelemaan."