"Huono juttu! Näetkös, Raoul, jos minulla olisi mitään aatosta… Mutta minulla ei sellaista ole."
"Luvatkaa, ystäväni, minulle myötätuntonne; se riittää, Ja jättäkää minut selviytymään asiasta omin avuin."
"Hahhaa, sotkeutuakseni juuri pahimmin! Istahda tämän pöydän ääreen ja ota kynä."
"Mitä varten?"
"Kirjoittaaksesi Montalaisille ja pyytääksesi häneltä kohtausta."
"Ah!" virkahti Raoul, tarttuen kiihkeästi kapteenin ojentamaan kynään.
Yhtäkkiä ovi aukeni, ja sisälle astui muskettisoturi, lähestyen d'Artagnania.
"Herra kapteeni", sanoi hän, "täällä on neiti de Montalais, joka tahtoisi teitä puhutella."
"Minua?" murahti d'Artagnan. "Tulkoon hän sisälle, Ja saanpa nähdä, minuako hän tahtoo puhutella."
Viekas kapteeni oli vainunnut oikein. Sisälle astuessa Montalais näki Raoulin ja huudahti: