"Kuningas rakastaa häntä!" vastasi nuori mies.
"Mutta te sanotte tuon siihen tapaan kuin tyttö ei rakastaisi häntä."
"Voi, minä muistelen vielä aikaa, jolloin hän rakasti minua, madame."
Henriette ihaili hetkisen tätä ylevää uskomattomuutta. Sitten hän olkapäitään kohauttaen virkkoi:
"Te ette usko minua? Oi, miten te häntä rakastatte, kun voitte epäillä, tokko hän rakastaa kuningasta!"
"Epäilen siihen asti, kunnes saan todistuksen. Anteeksi, minulla on hänen sanansa, ja hän on jalosukuinen tyttö."
"Todistuksenko?… Olkoon menneeksi, tulkaa!"
192.
Kotitarkastus.
Raoulin edellä mennen prinsessa vei hänet pihan yli siihen rakennukseen, missä la Vallière asui, ja nousten portaita, joita Raoul juuri samana aamuna oli käyttänyt, hän pysähtyi sen huoneen oven eteen, missä nuori mies oli saanut omituisen vastaanoton Montalaisilta.