Portos astui viereiseen saliin, tavaten siellä nuoren ystävän siinä mielentilassa, jossa tiedämme hänen olleen.
Raoul tuli kättelemään Portosta, joka ihmetellen hänen vakavuuttaan tarjosi hänelle tuolin.
"Rakas herra du Vallon", virkkoi Raoul, "minun on pyydettävä teiltä palvelusta."
"Se sattuu mainiosti, nuori ystäväni", vastasi Portos, "minulle on lähetetty kahdeksantuhatta livreä tänä aamuna Pierrefondsista. Jos siis olet rahan tarpeessa…"
"Ei, ei rahasta ole kysymys. Kiitos, oivallinen ystäväni."
"Sitä pahempi! Olen aina kuullut sanottavan, että se on harvinaisin palvelus, mutta helpoin täyttää. Tuo lause on kiinnittänyt huomiotani; toistelen mielelläni lauseita, jotka herättävät minussa mielenkiintoa."
"Sydämenne on yhtä hyvä kuin järkenne on terve."
"Olet kovin ystävällinen. Kai syöt päivällistä?"
"On, minun ei ole nälkä."
"Häh! Mikä inhoittava maa se Englanti onkaan!"