"Olette oikeassa, ystäväni."
"Mutta annahan siis kuulla ne perusteesi."
"Kävisi liian pitkäksi kertoa kaikkea. Mutta kun on kuitenkin esitettävä jotakin nimenomaista…"
"Niin, niin, lempo soikoon, sen uudenaikaisen menetelmän mukaan."
"Koska, sanon, on vedottava erityisiin seikkoihin ja asia silti toiselta puolen on laatuaan hankala ja vaatii ehdotonta salassapysymistä…"
"Ohoh!"
"Niin huomauttakaakin ainoastaan — hän kyllä ymmärtää — hänen loukanneen minua ensiksikin asuntoaan muuttamalla."
"Muuttamalla?… Hyvä", virkkoi Portos alkaen laskea sormillaan. "Sitten?"
"Rakennuttamalla uuteen asuntoonsa laskuluukun."
"Käsitän", sanoi Portos; "laskuluukun. Saakeli, se on vakavaa! Sen arvaa, että sinun on täytynyt siitä raivostua. Että se veitikka laitattaakin laskuluukkuja sinulta kysymättä! Laskuluukkuja, jumaliste!… Minulla ei ole sellaisia, ellen ota lukuun vankiluolaa Bracieuxissa!"