"Sen saattaa ymmärtää. Niin, monsieur, hipaiskaamme siis vain. No, monsieur, minä kuuntelen."
"Ensiksikin, monsieur", sanoi Portos, "olette muuttanut asuntoa?"
"Se on totta, minä olen muuttanut", vahvisti de Saint-Aignan.
"Te myönnätte sen?" tutkaisi Portos ilmeisesti tyytyväisenä.
"Enkö sitä myöntäisi? No kyllä, myönnänhän minä. Miksi sitten en sitä myöntäisi?"
"Olette myöntänyt. Hyvä!" merkitsi Portos kohottaen yhden sormen.
"No, mutta, monsieur…! Miten on asunnonmuuttoni voinut vahingoittaa herra de Bragelonnea? Vastatkaa, selittäkäähän. Sillä minä en käsitä yhtään mitään kaikesta tuosta puheestanne."
Portos pidätti hänet.
"Monsieur", lausui hän vakaana, "tämä tekonen on ensimmäinen niistä, jotka herra de Bragelonne esitti teitä vastaan. Koska hän sen esittää, on hän tuntenut itsensä loukatuksi."
De Saint-Aignan polkaisi kärsimättömästi jalkaansa.