"Se on totta", myönsi Ludvig kuivasti.
"Esittäen syyksi", kiirehti Atos lisäämään, "että morsiamelta puuttui yhteiskunnallista asemaa."
Ludvig ponnistausi kuunnellakseen kärsivällisesti.
"Että", pitkitti Atos, "häneltä puuttui varallisuutta."
Kuningas vaipui syvemmälle nojatuoliinsa.
"Että hän oli jokseenkin halpasyntyinen."
Uusi kärsimättömyyden merkki kuninkailta.
"Ja että hän ei ollut kauniskaan", lisäsi Atos vielä säälimättä.
Tämä viimeinen rakastajan sydämen lävistävä nuoli sai kuninkaan kimmahtamaan.
"Monsieur", lausui hän, "onpa teillä perin hyvä muisti!"