"Kas, sinäkö, Raoul!" virkkoi Atos ilon innossa.
"Eipä hullumpaa!" lisäsi d'Artagnan, räjähtäen nauramaan.
Ja molemmat syleilivät nuorta miestä ja Portosta, joka oli heidät kahmaissut käsivarsiinsa.
"Kunnon Portos, oivallinen ystäväni!" huudahti Atos. "Aina olet kaltaisesi!"
"Hän on vielä kaksikymmenvuotias", sanoi d'Artagnan, " Bravo, Portos!"
"Lempo soikoon!" vastasi Portos hiukan hämillään; "me luulimme sinun olevan vankina."
"Ja olimmekin vain ajelemassa herra d'Artagnanin vaunuissa", vastasi Atos.
"Me olemme seuranneet teitä Bastiljista asti", vastasi Raoul epäluuloisella ja nuhtelevalla äänellä.
"Jonne olimme poikenneet syömään illallista kunnon herra Baisemeauxin kanssa. Muistatko Baisemeauxia, Portos?"
" Pardieu, aivan hyvin."