"Sanokaa minulle, hyvä herra Baisemeaux", virkkoi hän, "eikö teillä Bastiljissa koskaan ole muita hauskutuksia kuin ne, joissa olen saanut kunnian olla mukana täällä pari kolme kertaa käydessäni?"
Käänne oli niin odottamaton, että vankilanjohtaja viirin tavoin, joka äkkiä saa tuulenvastaisen sysäyksen, pysähtyi kesken lauseensa.
"Hauskutuksia?" toisti hän. "Niitähän minulla on alituisesti, monseigneur."
"Ohoo, vai niin! Ja nämä hauskutukset…?"
"Ovat kaikenlaatuisia."
"Varmaankin saatte vieraita?"
"Vieraita? Ei, käynnit eivät ole tavallisia Bastiljissa."
"Vai ovat vierailut harvinaisia?"
"Hyvin harvinaisia."
"Oman seurannekin puolelta?"