"Ettekö myöskään välitä hengellisestä miehestä, jolta teillä oli tärkeä tiedonanto odotettavana?"
"Jos niin on", lausui vanki, vaipuen takaisin päänaluselleen, "niin se on toista. Minä kuuntelen."
Aramis katseli häntä nyt tarkemmin ja kummeksui tuota koruttoman ja luontevan majesteettisuuden sävyä, jota ei koskaan saavuteta oppimalla, ellei Jumala ole sitä istuttanut vereen tai sydämeen.
"Käykää istumaan, monsieur", kehoitti nuori mies.
Aramis totteli kumartaen.
"Miltä teistä tuntuu Bastiljissa?" kysyi piispa.
"Varsin hyvältä."
"Ettekö kärsi?"
"En."
"Ette kaipaa mitään?"