"Te määräätte hänen kohtalostaan. Säälittekö häntä?"
"Häntäkö, joka näännyttää minut vankiluolassa? Ei, minä en sääli häntä!"
"Hyvä sitten!"
"Hän olisi voinut itse tulla tänne vankilaan, tarttua käteeni ja sanoa minulle: 'Veliseni, Jumala on luonut meidät toisiamme rakastamaan eikä taistelemaan toisiamme vastaan. Minä saavun luoksesi. Julma ennakkoluulo tuomitsi sinut unohdettuna menehtymään kaukana ihmisten parista ilman mitään elämän riemuja. Tahdon ottaa sinut viereeni istumaan, tahdon vyöttää kupeellesi isämme miekan. Käytätkö tätä lähestymistä tukehduttaaksesi minut tai pakottaaksesi minua? Tartutko tuohon miekkaan vuodattaaksesi vereni?…' — 'Oi, en', olisin hänelle vastannut; 'katson sinut pelastajakseni ja tahdon kunnioittaa sinua herranani. Sinä annat minulle paljon enemmän kuin Jumala on minulle antanut. Sinulta sain vapauden, sinulta sain oikeuden rakastaa ja nauttia rakkautta tässä maailmassa.'"
"Ja olisitteko pitänyt sananne, monseigneur?"
"Oi, niin totta kuin elän!"
"Jotavastoin nyt…?"
"Jotavastoin nyt tunnen, että minulla on syyllisiä rangaistavina…"
"Millä tavoin, monseigneur?"
"Mitä sanotte tästä yhdennäköisyydestä, jonka Jumala on antanut minulle ja veljelleni?"